Asia on niin, että kirjurini on hylännyt minut. Se tulee vain satunnaisille vierailuille ja on alkanut näyttää siltä että syynä en olekaan minä vaan se mini-ihminen koska nämä vierailut sattuvat jotenkin "kummasti" aina samaan aikaan. Nykyään siis olen lähinnä telepatian varassa ajatusteni kanssa. Minullapa olisi ollut aikaisemmin, siis kesällä, paljonkin kerrottavaa esimerkiksi urotöistäni osmontien hiirikannan suhteen, mutta ehei, kirjurini ei korvaansa lotkauttanut puheilleni. Sitä saa mitä tilaa, en kuule minäkään enää sen lepertelyjä!

Elämäni on aika yksitoikkoista tällä hetkellä. Ulkona on kylmä ja lunta, tassuja palelee... eikä sisälläkään ole oikein muuta tekemistä kuin nukkua ja syödä. Eipä sillä että nämä viimeiseksi mainitut olisivat mitenkään epämiellyttävää puuhaa, sitä vaan odotellaan nyt että tulisi kesä. Juu, kyllä minä taidan olla syntynyt väärään ilmastoon. Toisaalta on ehkä vartalolleni hyödyksi että puolet vuodesta otetaan vähän rennommin ja treenataan sitten taas kun siihen on mahdollisuus. Olen toki tässä luonut itselleni mukavan mittaisen pyrähtely-reitin, joka menee keittiö-eteinen-sohvan taakse- keittiö etc. siinä pääsee aina parilla loikalla pisteestä a pisteeseen b.

Juu, ei muuta kuin pur pur ja käännös toiselle kyljelle.