Nyt täytyy ensitöikseni tarkentaa, että jos joku nyt sai tuon käppänän kommentista sellaisen mielikuvan että me ollaan jotenkin kavereita, niin... no asia on monimutkainen. Kissana en saisi julkisesti myöntää olevani missään suhteessa koiriin, mutta mutta... Kun asuin ent. omistajani kanssa (ja sen miehen, josta ei puhuta sitten sen enempää..) niin luoksemme muutti Tatu. (sekoitus collieta ja karhukoiraa. toim. huom.) Olimme saman värisiä, ja Tatu oli asunut ennenkin kissan kanssa, joten se tajusi kuinka minun kanssani toimitaan. Oli oikeastaan aika metkaa liittoutua sen kanssa, se oli isompi ja yhdessä suojeltiin omaa reviiriä. Nukuin sen vieressä, roikuin turkissa ja yhteistyö pelasi moitteettomasti. Jossain vaiheessa Tatu sitten lähti pois. Eikä ole jätkää näkynyt sen jälkeen. No, sitten kun ent. omistaja muutti saman katon alle tuon Iinun kanssa, niin se pöllö ei tajunnut mistään mitään. Mullakin meni kauan aikaa ennenkuin tajusin sen olevan koira. No hitto, se on saman KOKONEN kuin minä! Ja niin minä sitten muutin tänne kirjurin ja talon vanhan emännän luokse. Ja nyt sillä ent. omistajalla on sitten Nuppu, ja se on tyttö, ihan kuin Iinukin. Se on kuitenkin koiran kokonen ja puhuu samalla aksentilla kuin Tatu aikoinaan. (Nuppu on lyhytkarvainen collie) Nuppu on vähän outo, välillä näyttää kuin sillä ei liikkuisi päässä yhtään mitään. Pitkään kissojen yliopistollisissa tutkimuksissa oletettiin ettei koirien päässä koskaan voikaan liikkua mitään, mutta uusimpien tutkimuksien valossa uskallan todeta, että kyllä siellä JOTAIN liikkuu, vaikkakin hyvin vähän. Nuppu ja Iinu ovat tässä suhteessa poikkeuksia, koska ovat viettäneet niin paljon aikaa minun kanssani, että kai se järki vähemmästäkin tarttuu. Yksi kiva lisä Nupussa on se, että se ei paljoa hätkähtänyt vaikka viime kesänä hyppäsin puusta sen niskaan ;) Se on semmoinen pieniälyinen koira.

Kirjurini on alkanut epäillä etten olekaan kissa, vaan joku avaruusolio vieraalta planeetalta. No juu, se on katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia. Ja jos olenkin alien, niin ei olisi järkevää myöntää sitä...

Niin, ja tosiaan, yksi nimi unohtui, se Mestari Hilmanen, hyvä L kun muistutit.

Meikäläisen fan-clubiin voi liittyä tuomalla minulle ihmisten makkaraa (saunapalvi on Hilman suosikki) tai muuta mukavaa hyvää syömistä. Eilen sain tehdä ihan tosissani töitä saadakseni vähän hyvää jääkaapista. Kirjuri vaan istui keittiön pöydän ääressä ja lässytti että "mitä se Hilmuri siinä, mitäs haluaisit" Ihan niinkuin minä menisin jääkaapin eteen vaan huvikseni istuskelemaan! Idiot! Välillä täytyy laittaa jopa kaikki näyttelijänlahjani peliin ja vaivalloisesti käydä makaamaan lattille kaapin eteen... no, yleensä nämä raakalaiset vaan nauraa mulle silloin, mutta joskus irtoaa myös pieni pala makkaraa. Liian pieni pala, mutta jääpähän siitä ainakin hyvä maku suuhun.

miau miau!