Hirveää elämää!!!!

Yleisön kehoitusten lukumäärän kasvaessa sain kirjurini vihdoin ja viimein istumaan koneen ääreen. Se on luvannut jo monena aamuna että "tänään me Hilma kirjotetaan blogia..." ja sitten ei kuitenkaan. Vaikka tämänhän olen jo tiennyt; ei ole kissan ihmisiin luottaminen. Minulle onkin tapahtunut paljon sitten viime kirjoituksen. Olin esimerkiksi täysin mielettömän väkivallan kohteena helmikuun alussa (eläinlääkärissä hammaskiven poistossa, toim. huom.) Kirjuri itse ei minua sinne vienyt vaan viekkaaseen tapaansa laittoi asialle entisen emäntäni Leenan, ihan niin kuin minä en tietäisi että neiti itse on tämän kaiken takana. No, itse tapahtumasta en muista mitään, koska minut tainnutettiin jollain huumaavalla kemikaalilla. Kun siitä heräsin, oli maan vetovoimalle tapahtunut jotain kummallista ja kesti aikansa ennenkuin sain taan maailman järjestettyä siedettävään muotoon.

Toinen viimeaikainen vastoinkäyminen, mikä alkaa vaikuttaa valitettavan toistuvalta, on muutaman olennon vieraileminen talossani. Kyseessä on Iinu ja sen perheeseen kuuluva mini-ihminen. Tämä mini on kummallinen tapaus. Ensinnäkin: saamani huomion määrä ja etenkin silittelyt ja rapsutukset vähenevät minin läsnäollessa alle puoleen tavallisesta. Tuo mini-ihminen taitaa kuitenkin pitää minua aika suuressa arvossa, koska minut kiikutetaan aina hänen luokseen, ja sitten isommat ihmiset pitävät kiinni sekä miniä että minua, ja sitten mini "silittää" minua. Tämä silittäminen on todellisuudessa hermojaraastavan kömpelöä ja yleensä koetan katseellani viestittää, etten lainkaan viihdy tuossa tilanteessa. Kuitenkin olen sen verran viisas, etten yritä väkivalloin pois tilanteesta tai ainakaan ei pidä vahingossakaan suunnata ärtymystä miniin. Se on nimittäin saanut isommat ihmiset täysin valtaansa, sillä on selvästi joku uusi, ehkä jostain ulkomailta tullut metodi, jota en ole aiemmin nähnyt kenenkään käyttävän. Jahka tuo keino selviää kokonaisuudessaan minulle, tulee tässäkin talossa asiat muuttumaan.....

Nimittäin olen näin kevään tullen joutunut TAAS myös jatkuvaan vesikidutukseen. Kirjuri tasan tietää miten paljon vihaan sitä että minut tahallaan kastellaan aivan läpimäräksi. Se loukkaa kissamaisuuttani äärettömän paljon. (Hilmalta kastellaan tassujen päät ulkoa tullessa silloin jos niissä on hiekkaa tai muuta näkyvää likaa. toim. huom.) Tämä kylpyrumba onkin sitten ainoa miinuspuoli siinä, että on tulossa taas lämmintä. Takapihalla on minulla oma pikku mänty, jonka alla on hyvä lekotella varjossa. Nyt siellä ei ole enää lunta ei muuta märkää. Ja sitten kun vietän aikaani auringossa, isäntäväki kehuu aina hohtavan valkoista turkkiani... niin, eikä siinä vaiheessakaan vielä tajua, että itsehän minä senkin puhtaana pidän!!!

Muutamia pieniä voittoja minunkin pistetaulukkooni on hyvä laskea. Olen oppinut herättämään myös kirjurini aikaisin aamulla. Ennen se oli täysin mahdoton yritys, joten muutamalla maukaisulla sain talon vanhan emännän hereille ja avaaman oven että pääsen ulos. Kirjurin herättäminen ei varmaan koskaan tule onnistumaan pelkällä maukumisella, mutta onhan noita keinoja muitakin. Tehokkaimmaksi on osoittautunut se, että hyppään lattialta suoraan kirjurin tyynylle, en siis ensin sänkyyn ja sitten kävelisin tyynylle... ehei. Hyppäämällä suoraan tyynylle, voi helposti hypätä suoraan naamalle ja vedota siihen, että enhän minä lattialta voi nähdä missä se pää on. Uskomatonta on, että vaikka osuisin naamaankin, se vain havahduttaa nukkuvan kirjurin. Tämän jälkeen alan "leipoa" päätä hiuksien läpi, ja kynsiessäni tietoisesti päänahkaa, voin taas puolustautua sillä, että hiuksiinhan minun oli tarkoitus vain osua... Tässä kohtaa on ehkä syytä selittää, että me ihan oikeasti puhumme toisillemme kirjurin kanssa, erityisesti tällaisissa oikeudenkäyntiä muistuttavissa tilanteissa.  Kun sitten kirjurilla on vihdoin silmät auki, hyppään nopeasti lattialle, ja alan maukua. Jos toivottua tulosta ei synny, yritän uudestaan, tai käännyn jonkun muun puoleen jos mahdollista. Harvaksi ovat jääneet ne aamut, etten olisi päässyt niin tahtoessani ulos.

Enemmän meriittejä keräilen ulkoillessani, mutta en voi niistä kertoa kirjurille, koska silloin menettäisin katu-uskottavuuteni, ja koska tassuni eivät sovellu näippämistön käyttöön, tyydyn toteamaan, että olen kulmakunnan viisain ja kaunein.

Pur pur, nyt nukkumaan.